torstai 25. kesäkuuta 2015

Retkellä

Tänään olen taas lähdössä retkelle: tällä kertaa pitämään kollegan kanssa Päiväniemen kesäkodin ovia auki. Vaikka yritän sitkeästi pitää kesäfiiliksestä kiinni, tämä päivä tuntuu niin kylmältä ja harmaalta... Kyllä sitä aurinkoa vaan saisi vähän enemmän näkyä.


Päiväniemi on seurakunnan vanha leirikeskus Painossa, toisella puolen Valkeakoskea kuin uudempi ja paremmin varusteltu Pappilanniemi. Minä olen onnellinen näistä molemmista paikoista. Pappilanniemessä on loistavat puitteet retkeillä ja leireillä yön yli ja nauttia valmiista ruoasta. Päiväniemessä taas on ihan oma mökkimäinen tunnelmansa, erilainen ja pienempi alueensa ja jopa ihana, erivärinen vesi. Päiväniemi oli olemassa ennen Pappilanniemeä ja siellä pidettiin entisen Valkeakosken seurakunnan leirit. Enää ei juuri tapaa ihmisiä, jotka olisivat olleet siellä vanhusten leireillä, mutta kylläkin ihmisiä, jotka ovat olleet siellä rippileirillä tai lasten leirillä. Siellä on silloin ollut tuvat täynnä majoittujia ja ruoat on myös valmistettu siellä. Se oli sitä aikaa.


Tänään on siis perinteinen avoimien ovien ilta, johon kuka tahansa saa tulla saunomaan, uimaan ja viettämään aikaa yhdessä. Illan päättää iltahartaus. Me diakoniatyöntekijät osallistumme mielellämme näiden iltojen vetämiseen ja tarjoamme ihmisille paikan nauttia luonnosta ja tavata lähimmäisiä. Enemmän saisi vain olla väkeä! Kollega kuskaa paikalle pari iäkkäämpää Päiväniemi-aktiivia, jotka eivät enää omin voimin pääse paikalle. Se on diakonista ajattelua.


Viime viikollakin olin retkellä Päiväniemessä. Silloin mielenterveyskuntoutujien porukalla. Pääosin pitkältä ajalta tuttu porukka, joille Päiväniemen päivä on lomamatka. Tärkeintä on yhdessäolo ja rupattelu sekä herkuttelu luonnon helmassa. Isoja asioita puhutaan, jos sellaista on ilmassa. Jumala ja Jeesus ovat aina mukana retkellä ja kaikki tietävät sen.


Retket ja leirit ovat sellaista diakonian toimintaa, jota sanotaan ennaltaehkäiseväksi. Näillä toimintamuodoilla saatetaan ihmisiä yhteen ja pidetään yksinäisyyttä loitolla. Näin vältetään osallistujien osalta mökkiytyminen ja ongelmien kärjistyminen liian sotkuiseksi vyyhdiksi. Näitä vyyhtejäkin diakoniatyössä kyllä availlaan ja paljon: se on diakonian korjaavaa toimintaa, joka vie yhä enemmän tilaa ennaltaehkäisevältä työltä. Joskus ihmisten asiat ovat todella sekaisin ja siinä tarvitaan meitä ja muita auttamistahoja yhdessä niitä selvittämään. Ja ennen kaikkea kuuntelevaa korvaa.


Tätä kirjoitusta miettiessäni tuli mieleen, että retki on myös hyvä vertauskuva. Vertauskuvien käyttöähän harrastetaan seurakunnallisessa puheessa paljon; onhan meillä siihen esikuvana itse Jeesus. Retki voi olla paitsi ulkoinen matka jonnekin niin myös sisäinen matka omaan itseen ja toisen lähelle. Tai retki johonkin uuteen. Retkelle otetaan lähes aina jotkut eväät tai omat tutut henkiset työkalut mukaan. Retkeltä myös lähes aina palataan uusia kokemuksia tai oivalluksia rikkaampana. Kaikkien pitäisi retkeillä paljon enemmän, varsinkin perheiden. Retkieväätkin löytyvät aina: vaikka vesipullo ja leivänpala, jos muuta ei ole. Aina se retkellä maistuu.


Pian lähden Päiväniemeen lämmittämään saunaa ja odottamaan, kuka uskaltautuu säästä huolimatta paikalle. Onneksi retkipäiviä on vielä monta tänä kesänä tulossakin. Retkellä minä virkistyn ja toivottavasti virkistän muita. Kaunista retkeilykesää!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kesä on nyt

Ihmiset kyselevät, että miksi kesä ei tule?! Lämpimämpää säätä kaivattaisiin. Minä olen päättänyt nauttia kesästä, tässä ja nyt. Siihen nautintoon riittää se, että on vihreää ja lämmintä! Jos parempaa kesää jää nyt odottelemaan, se on äkkiä ohi. Ja jos vielä jäät odottelemaan mahdollista kesälomaasi nauttiaksesi kesästä, mahdollisuudet täydelliseen onnistumiseen pienenevät edelleen. Itse lomailen vasta elokuussa, mutta ei haittaa: täällä töissäkin on kesä!

Diakoniatyön ja koko seurakunnan elämä muuttuu kesäksi. Toukokuun loppuun saakka kalenteri on aivan täynnä eikä mitään uutta meinaa saada mahtumaan mihinkään. Kesäkuun alusta tilanne muuttuu ja kalenteri tyhjenee kuin taikaiskusta. Talvikaudella pyörivät piirit ja kerhot jäävät kesätauolle, työtoverit lomailevat ja kokouksia ei pidetä. Joskus tuntuu myös siltä, että diakonian vastaanoton asiakkaatkin pitävät kesälomaa. Varsinkin heinäkuu on seurakuntatalolla hiljainen kuin se kuuluisa huopatossutehdas. Tilannetta muuttaa sekin, että työssä olevista tovereita iso osa on jatkuvasti leirillä.

Diakoniatiimikin tietysti lomailee vuorollaan. On ihana ajatus, että jokainen saa ansaitsemansa lepopätkän pitkän talven uurastuksen jälkeen. Kukin viettää sen omalla tavallaan ja omien ihmistensä kanssa ja toivottavasti palaa virkistyneenä taas työn ääreen. Nykyään saa tietysti olla onnellinen, että on työ, josta pitää lomaa.

Kesällä on aikaa tavata enemmän ihmisiä henkilökohtaisesti (jos he eivät ole lomalla) tai kierrellä turuilla ja toreilla ihmisten parissa. Kesällä on myös aikaa siivoilla mappeja ja hyllyjä talven aikana kertyneistä asioista. Myös aivojen tyhjentäminen ja tuulettaminen kesäisellä ilmalla on hyödyksi tulevaa talvea varten. Kesällä on myös hyvä suunnitella tulevaa syksyä ja koko talvikautta. Hyvän suunnitelman vauhdissa on taas syksyllä hyvä kiiruhtaa eteenpäin.

Diakonian vastaanotto pyörii toki koko kesän ja aina on joku työntekijä tavoitettavissa. Vastaanottopäiviä on kesän aikana viikossa kolme talvikauden neljän sijaan, mutta siinä ehditään hyvin palvella kaikki avuntarvitsijat. Tänä kesänä emme valitettavasti saaneet järjestymään vastaanottopäiviä säännöllisesti joillekin viikonpäiville, mutta joka päivä joku on vastaamassa puhelimeen. Hätä ja taloudellisen avun tarve ei nimittäin lopu kesälläkään, vaikka auringon valo ja lämpö saattavatkin hieman lieventää ahdinkoa. Asioita voidaan selvitellä ja pientä apua antaa, vaikka isot ratkaisut eivät kesäaikaan onnistuisikaan.

Kun työpäivä on täysi, on jo kiire kotiin "kesähommiin". Kalenteri ja jo joku kodinhoitajan vaistokin kertoo, mitä hommia kulloinkin on listalla. Eikä niistä pääse, jollei niitä tee. Tänä kesänä katselen omia nurkkia vielä vähän tarkemmin, sillä loppukesästä saamme pitää perhejuhlat. Sitä haluaa, että oma kotikin on silloin parhaimmillaan. Valo auttaa jaksamaan näitä omiakin hommia.

Kun juhannus lähestyy, kesäkukkakausi on parhaimmillaan. Katsele ympärillesi, mitä kaikkea voisit luonnonkukkakimppuusi kerätä.