perjantai 18. joulukuuta 2015

Joululoma

Joulukuun 18. päivän ilta. Tänään oli tänä vuonna minun aikani jäädä joululomalle. Istun joulunajan valojen hämäryydessä, jouluradio soi ja mietin, teinkö tarpeeksi ja miten työtoverit jaksavat vielä muutaman päivän.

Stressiä siis on pukannut. Nappasin työtoverin vanhoista kirjoista itselleni Pertti Pakarisen kirjan "Älähän hättäile", vuodelta 1975. Kertoo olevansa stressiaapinen aikuisille. Aion joululomalla vähän kurkata, mitä oli stressi vuonna 75. Tämä kohta aukesi kirjasta nyt: Sitä paitsi on erheellistä luulla, että stressi on jotain pahaa, vihattavaa, jotain sellasita, mitä ei pitäisi olla. Me kaikki joudumme kestämään stressiä...Stressin täydellinen puuttuminen on kuolema. Jopa unessa koemme stressiä. Stressiä on ilo ja suru, nauru ja itku, murhe ja riemu." Siis tunteita, jotka kuuluvat elämään. Haitallista on, jos mikä tahansa tunne on liian voimakas tai päällä on monta voimakasta tunnetta yhtä aikaa.

Takaisin jouluvalmisteluihin. Kaikki on tähän asti mennyt suunnitelmien mukaan. Suurin piirtein siis; jokainen päivä sisältää myös pieniä kaarteita. Kun tänään katsoin diakonian tilastoja, olemme tähän mennessä joulukuussa tavalla tai toisella tukeneet 262 ihmistä. Tai oikeastaan taloutta, lukujen takana saattaa olla isojakin perheitä. Suurin osa on käynyt vastaanotolla. Heille olemme voineet antaa vähän joululisää, joululehtiä, lahjakortteja eri liikkeisiin, villasukkia, pesuaineita, pelejä ja vaatteita. Kiitos Sääksmäen seurakunnalle, että voimme auttaa myös taloudellisesti. Kiitos firmoille, jotka ovat lahjoittaneet joulukorttirahansa. Kiitos Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, jonka lahjakortteja saimme välittää. Kiitos yksityisille, jotka ovat omastaan antaneet. Kiitos pesuaineita ja kosteusvoidetta lahjoittanut Walki Medical. Kiitos vapaaehtoisille villasukkien kutojille.

Iso asia joulun alla on myös Toivon talon jouluruokailu. Saimme tarjoilla ilmaisen jouluaterian noin sadalle hengelle. Tai eihän se ateria itsestään ilmestynyt, vaan Toivon talon poikien ja Riitan tekemänä. (Anteeksi, kun sanon teitä pojiksi, mutta se on hyvällä vaan.) Kiitos teille taas vuoden aherruksesta lähimmäisten hyväksi, oikeasti. Ensi vuonna jatketaan! Sininauhan kanssa yhteistyössä ruokaillaan, jaetaan koulujen ylijäämäruokaa ja EU-lahjoituskasseja ensi vuonnakin.

Diakoniatoimisto on auki vielä kaksi päivää. Sitten hiljenee ja vuoroon astuvat joulun hartaudet ja jumalanpalvelukset. Toki sielläkin puolella on ollut vilkasta jo koko kuukauden ajan. Toverit ovat vierailleet laitoksissa, päiväkodeissa ja kouluissa tai sitten näistä on vierailtu meillä. Jos nämä kaikki kohtaamiset laskettaisiin yhteen, kuinka monta siitä tulisikaan. Ihanaa, että joulun suuri ja lämmin sanoma saa elää!

Vaikka kuinka tässä hehkuttaisi, kaikilla ei ole jouluna lämmin, kylläinen ja turvallinen olo. Ei Suomessa, eikä varsinkaan maailmassa.  Maailma ei rauhoitu jouluna. Joulunalushartauksissa olen puhunut ulkoisesta rauhasta ja sisäisestä rauhasta. Ulkoisesti maailmassa tai ei aina edes lähiympäristössäkään ole rauhaa, mutta siitä huolimatta: sisäisen rauhan voi löytää. Vaikka edes hetkeksi. Toivon, että jokainen voisi sen hetken löytää tai toiselle tehdä. Ei väliä, onko köyhä vai rikas, suloinen joulu voi tulla. Ja sen sisäisen rauhan tuo Jeesus-lapsi, siitä olen varma. Jeesuksessa on Suurin Rakkaus. Kun hetken levähtää Jeesuksen lähellä, jaksaa taas jatkaa.

Rukoilemme:

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.

- Sakari Topelius, suom. tuntematon -

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukuun askareita


Ensimmäisestä adventista on alkanut joulun odotus. Silloin on lupa alkaa odottaa Syntymäjuhlaa, lisätä pieniä valoja pimeyteen, pukeutua punaiseen ja kuunnella Jouluradiota.

Diakoniatyössä joulun valmistelu taas on aloitettu jo alkusyksystä. Tai oikeastaan jo keväällä on päätetty eläkeikäisten perinteisen joulujuhlan ajankohta: Pappilanniemessä perjantaina 18.12. Ensimmäistä adventtia edeltävänä lauantaina diakonia oli mukana kaikkiaan kolmissa eri myyjäisissä: seurakuntatalolla, Koskikarassa ja Tietotien lukiolla. Myyjäistuotto käytetään avustustoimintaan.

Diakoniatoimiston joulupäivystys alkoi tänä vuonna 30.11. ja siihen mennessä kaiken pitää olla suurin piirtein valmiina. Ajoissa pitää päättää, minkä suuruisia ovat oman seurakunnan jouluavustukset perheille ja yksinäisille. Ajoissa olemme myös päättäneet, ketkä meistä minäkin päivänä päivystävät. Joulukuussa diakoniavastaanotto on avoinna ilman ajanvarausta arkisin klo 9-12 ja useita satoja kävijöitä nytkin odotetaan. Yksityisiä joulun rahalahjoittajia alkaa myös ilmaantua jo hyvissä ajoin. Näiden kohdalla diakoniatiimissä mietitään sopivat kohteet isommille lahjoituksille: yritämme ilahduttaa aina eri perheitä, juuri nyt isoimmassa hädässä olevia. Kukaan ei saa rahaa, vaan avuksi annetaan kauppojen lahjakortteja. Joulua lähestyttäessä sekalaisia avustuksia saapuu lisää: koskaan ei tiedä, mitä kaikkea vastaanoton kävijöille voi joululahjaksi antaa, ruokalapun lisäksi. Tämän joulun alla kävijät saavat mukaansa shampoota ja pesuainetta. Emme voi kuitenkaan enempää ottaa vastaan vaatteita tai muuta tavaraa, koska meillä ei ole niille säilytystiloja ja niiden jakaminen oikealle tarvitsijalle on vaikeaa.

Tänä jouluna vähävaraisten noudettavissa ovat pitkästä aikaa myös EU:n tukemat kuivaelintarvikekassit, joilla arkea jatkaa kummasti. Nämä kassit jaetaan arkiaamupäivisin yhteistyökumppanimme Sininauhan tiloista Alppikadulta. Pitää myös päättää, koska Toivon talon ruokailun ilmainen jouluateria järjestetään. Ruokalan poikien ja emännän kanssa päätimme, että tänä vuonna se on keskiviikkona 16.12. Vankiloista alkaa tippua kirjeitä, joissa pyydetään pientä joulumuistamista heidän hoivissaan oleville valkeakoskelaisille vangeille. Pitää päättää, minkälaisia joululehtiä tilataan ja minkä verran. Kaikille lapsille annetaan vastaanotolla oma lehti ja varttuneempien tilaisuuksissa jaetaan myös joululehteä. Kaikkia joulukuun tilaisuuksia täytyy alkaa suunnitella, että ei jää viime tippaan. Aika monissa lauletaan niitä kauneimpia joululauluja. Johonkin joulujuhlaan mennään vieraiksi ja saadaan lukea siellä jouluevankeliumi. Yhteistyökumppaneitamme muistamme joulukirjeellä ja saamme muutaman kortin vastineeksi.

Joulun alla yritetään käydä mahdollisimman monessa kodissa tervehtimässä niitä omia asiakkaita, joita painaa yksinäisyys tai sairaus. Joitakin jouluavustuksia myös viedään perille saakka. Joissain palvelutaloissa ja ryhmäkodeissa vietetään Herran Pyhää Ehtoollista joulun alla. Torstaina 17.12. kutsumme kaikkia diakonian asiakkaita ja diakoniaihmisiä Diakoniakahvilaan Kohtaamispaikalle. Tämä on uusi juttu! Teemme yhdessä torttukahvit, laulamme joululauluja ja rupattelemme. Diakoniakahvila jatkuu avoimin ovin kevätpuolella joka toinen perjantai-iltapäivä klo 13.30-15.

Kaikki tämä mahtuu tässä muutamaan virkkeeseen, mutta täyttää kyllä koko joulukuun kiireellä. Se on rankkaa, mutta valmistaa myös omaan jouluun. Antaessaan saa nimittäin. Haluatko sinä auttaa? Tavaraa siis emme niin kovasti toivo, mutta kaikkien lahjoitusten tulisi olla meillä hyvissä ajoin joulukuun alussa, jotta ehdimme ne toimittaa perille. Suurin osa lahjoittajistamme haluaa auttaa hädässä olevia lapsiperheitä, mikä on hieno asia. Toivomme kuitenkin, että joku haluaisi auttaa myös yksineläviä tai lapsettomia pareja. Sielläkin on paljon hätää ja haluamme mahdollisimman monen joulun olevan vähän helpompi. Joulu on uskonnolliseltakin kannalta tärkeä juhla, mutta erityisesti se on hengeltään lämmön ja jakamisen juhla, jonka lähes jokainen haluaa jollakin tavalla erottuvan arjesta.

Kaikkein parhaimman lahjan kuitenkin annat lähimmäisillesi antamalla heille aikaasi. Käy tervehtimässä vanhusta, auta ostoksissa, pyydä kahville, vietä aikuisten oikeasti rauhassa aikaa läheistesi kanssa. Joulun lapsi on siellä, missä on ihmisten välillä rakkaus ja hyvä tahto.
Teksti julkaistu lyhennettynä Kotikirkko-liitteessä 27.11.2015