SAARNA
SÄÄKSMÄEN KIRKOSSA 20.10.2019
Evankeliumi
Matt. 22: 34-40
Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut
saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli
lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä
on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko
sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja
tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Kun
mietin tätä saarnaa pöydän ääressä kirjojen ja tietokoneen kanssa, katseeni
hakeutui koko ajan ulos ruskaan ja auringonpaisteeseen. Puut ovat olleet niin
kauniita. Tuntuu, että sitä näkyä täytyy katsoa niin kauan kuin sitä kestää.
Kauneuskin on jonkinlaista rakkautta? Ja valo? Jos ihmiseltä kysytään, mitä
rakkaus on, hän lähes varmasti määrittelee sen tunteeksi. Sitä se varmasti
onkin. Mutta onko se jotain muutakin?
Tämän
päivän evankeliumi liittyy niiden monien kertomusten joukkoon, joissa Jeesus
keskustelee tai kiistelee juutalaisten opettajien kanssa. Eri kertomukset ja
evankeliumit kuvaavat näitä tapahtumia eri tavoin: riippuu paljon evankeliumin kirjoittajasta,
”toimittajasta”, miten kertomus esitetään. Usein kertomus lähtee siitä, että
lainopettajat haluavat panna Jeesuksen koetukselle ja kysyvät häneltä jotain.
Aina Jeesus vastaa hyvin, mutta sitä ei pysty sanomaan, mikä vaikutus
sanomisilla vastapuolelle on. Historia tietää, että lopputulos oli Jeesuksen
teloittaminen, mutta jäikö kuitenkin jollekin jotain miettimistä Jeesuksen
sanoista? Sanoin tuolla aiemmin, että ”kertomuksia, joissa Jeesus keskustelee
tai kiistelee”. Ei tässäkään
kertomuksessa sanota, että Jeesus mitenkään kiistelisi. Sellaisena me kuitenkin
nämä tarinat usein kuvitamme. Tai ehkä pikemminkin niin, että lainopettajat
kiistelevät ja Jeesus on tyynen rauhallinen.
Lainopettaja
luulee olevansa ovela, kun kysyy Jeesukselta lain suurinta käskyä. Jos
ajatellaan koko juutalaista eli Mooseksen lakia lukemattomine käskyineen,
lienee mahdoton tehtävä nostaa sieltä yhtä ylitse muiden. Jos Jeesus olisi
vastannut minkä tahansa yksittäisen käskyn, olisi ollut helppoa perustella
hänen olevan väärässä. Jeesus vastaakin
upealla Jumalan lain tiivistelmällä, johon sisältyvät kaikki käskyt ja jota
kukaan ei voi kiistää. Mooseksen laissa oli sekä käsky rakastaa Jumalaa (5.
Moos. 6:5) että käsky rakastaa lähimmäistä (3.Moos. 19:18), mutta aiemmin näitä
käskyjä ei oltu yhdistetty tällä tavalla.
Juutalaisessa
perinteessä Jumalan rakastaminen perustuu Jumalan ja Israelin solmimaan
liittoon. Jumalan rakastaminen on tietoinen valinta noudattaa lakia. Toisaalta
Jumalan rakastamiseen kuuluu eettinen ulottuvuus, koska kysymys on
kuuliaisuudesta Jumalalle ja hänen käskyjensä noudattamisesta. Jumalan
rakastamiseen liittyvistä tunteista puhutaan harvoin suoraan. Tunteikas rakkaus
näkyy ehkä parhaiten psalmien kuvauksissa ja Laulujen laulussa.
Kristillisessäkin perinteessä Jumalan rakastaminen on hänen tahtonsa tietämistä
ja sen noudattamista. Jumalan rakastaminen on erilaista rakastamista kuin
lähimmäisen rakastaminen, erilainen tunne.
Alun
perin käsky rakastaa lähimmäistä tarkoitti oman kansan jäsentä. Jo Mooseksen
laissa käskyä kuitenkin laajennettiin koskemaan myös Israelissa asuvia
muukalaisia. Nykyään käskyn ymmärtäminen on laajentunut niin, että lähimmäinen
on kuka tahansa toinen ihminen, lähellä tai kaukana. Tämä rakkaus on erilaista
lähimmäisestä riippuen. Toista rakastaa vain siksi, että hän on Jumalan kuva;
jotain toista taas pakahtuvalla romanttisella rakkaudella; ja kaikkea siltä
väliltä.
Evankeliumitekstin
lopuksi Jeesus sanoo, että ”tässä ovat laki ja profeetat”. Voisi ajatella
niinkin, että laki aiemmin annettuna edustaa menneisyyttä ja profeetat
yhteiskunnallisina ennustajina tulevaisuutta: rakkauden kaksoiskäsky on
voimassa nyt ja aina. Jeesus ei kumonnut lain tärkeitä säädöksiä, vaan tiivisti
ne. Viime sunnuntaina ymmärsin työtoverini Juha Valkaman hyvästä saarnasta,
että Jeesuksen myötä Mooseksen laista jäivät pois ne käskyt ja ohjeet, joilla
pyrittiin omilla teoilla olemaan parempia Jumalan edessä. Jäljelle jäivät
kymmenen käskyä ja muut ohjeet, joilla toteutetaan rakkautta Jumalaan ja
lähimmäiseen. Omilla teoilla emme voi pelastua, mutta uskomalla ja rakastamalla
voimme.
Rippikoulussa
tämä rakkauden kaksoiskäsky on ”peruskamaa”: yksi ulkoläksyistä ja
diakoniaopetuksen perusasioita. Diakoniatunnilla lähden liikkeelle siitä, miksi
meidän tulee rakastaa lähimmäistä. Ensinnäkin Raamatusta löytyy rakkauden
kaksoiskäskyn kaltaisia sanallisia kehotuksia, jotka meitä siihen ohjaavat. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te
toteutatte Kristuksen lain.”-- ”Tehkää toisille niin kuin toivoisitte
itsellenne tehtävän.”—Esimerkiksi. Toiseksi meitä ohjaa rakkauteen ja
auttamiseen Jeesuksen esimerkki. Hän meni kaikkein heikoimpien ja
halveksituimpien luo ja auttoi. Se on niin vahva esimerkki, että harva siihen
täysin pystyy. Mutta yrittää täytyy.
Rippikoulussa
opetan myös, että rakkauden kaksoiskäsky on itse asiassa rakkauden
kolmoiskäsky: ”rakasta…kuin itseäsi”. Varsinkin
rippikouluikäisen itsestään epävarman nuoren kohdalla tämä on todella tärkeä
sanoma, ja kaikenikäisten. Varhaisessa Raamatun tulkintahistoriassa ei nähty
ongelmaa siinä, että ihmistä kehotetaan rakastamaan myös itseään. Luther
kuitenkin kiisti tämän tulkinnan ja näki itserakkauden kielteisessä valossa. Itserakkaus
onkin huono juttu: se on jotain negatiivista, joka peittää alleen
lähimmäisenrakkauden. Itsensä rakastamisen varominen on vaivannut meitä
vuosisatoja ja ehkä aiheuttanut turhaa huonoa itsetuntoa ja arkuutta. Moderni
tulkinta ajatteleekin, että itseään voi rakastaa terveesti olematta itserakas
tai itsekäs. Kyllä ihminen voi olla ylpeä itsestään Jumalan kuvana ja
rakastettuna ja olla näin vahvempi rakastamaan myös muita.
Lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen on tietysti lukemattomia tapoja.
Rakkauden teot riippuvat vastaanottajan tarpeista ja toteuttajan kyvyistä ja
jaksamisesta. On tärkeää miettiä, mikä lähimmäiselle ja yhteisölle on oikeasti
hyväksi, että ei sokeudu omaan tulkintaansa asiasta. Rakkauden kaksoiskäskyn tulkintaan on
mahdollista yhdistää myös ympäristöstä huolehtiminen. Jos haluan Jumalalle ja
lähimmäiselle hyvää, pidän huolta yhteisestä ympäristöstämme. Tänään vietämme
myös sadonkorjuun kiitosjuhlaa. Jumala on luonnon kautta ja lähimmäisten työn
avulla antanut meille parastaan. Pitäkäämme huolta siitä, että myös jatkossa
saamme kiittää ja iloita runsaasta kotimaisesta sadosta ja kauniista luonnosta.
Tästä sunnuntaista alkaa myös ekumeeninen Vastuuviikko, jota on
vietetty jo vuodesta 1979 saakka. Vastuuviikko
on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen
ihmisoikeuskampanja, jossa kirkot toimivat yhdessä oikeudenmukaisemman maailman
puolesta. Tarkoitus on saada ihmiset pohtimaan, kyselemään ja arvioimaan omaa
elämäntapaansa suhteessa maailman tilaan. Tänä vuonna Vastuuviikkoa vietetään
teemalla Ihmisoikeuspuolustajat. Ihmisoikeuspuolustaja on henkilö, joka
puolustaa ihmisoikeuksia rauhanomaisesti. Me kaikki
voimme puolustaa ihmisoikeuksia omassa elinpiirissämme ja myös näin toteuttaa
rakkauden kaksoiskäskyä.
Käskyt rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuuluvat kiinteästi yhteen ja
ovat yhtä tärkeitä. Uskon täytyy näkyä lähimmäisenrakkautena, jotta se
ylipäätään on oikeaa uskoa. Se, joka rakastaa veljeään, rakastaa Jumalaa.
Toisaalta opetus rakkauden kaksoiskäskystä auttaa pitämään kristillisen elämän
eri puolet tasapainossa. Ilman lähimmäisenrakkautta usko käpertyy itseensä ja
eristäytyy muista, kun taas Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen täydellinen
samaistaminen kaventaa kristinuskon pelkäksi etiikaksi. On siis Jumalan
rakastaminen eli usko ja lähimmäisen rakastaminen eli teot, yhtä aikaa. Sen
lisäksi on armo, kun rakastamiseen ei kuitenkaan koko aikaa pysty.